Tuntuu että olen taistellut jo ikuisuuden. Yrittänyt pitää hajoavan elämäni kasassa. Kuitenkin kun tarkastelen nyt tilannetta, huomaan että olen kadottanut miltein kaiken.
Ensin tyhjyys tuntuu pelottavalta. Sitten tajuan, että ei ole enää mitään pelättävää...menetettävää. Tyhjyys alkaa täyttyä vihalla, uhmalla, raivolla... Huomaan, että kun minua ei enää mikään rajoita, jokin herää sisälläni.
En tunne tarvetta päättää elämääni tai sääli itseäni. Tunnen olevani vahva, hallitsematon, vapaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti